Joulumarkkinoilla Leipzigissa Saksassa

Päätin kirjoittaa muutaman sanasen joulumarkkinoista, joilla olen useampan vuotena ollut töissä keittiön puolella. Marraskuun puolivälissä aloimme pystyttää Leipzigin Augustusplatzille kolmea tiipii telttaa, glögikojua, lohenmyyntikojua, lohen loimutuspisteitä…hirsitalo meillä oli jo valmiiksi pystytettynä. Viikossa saimme kaikki tavarat paikoillemme ja paikan koristeltua jouluiseksi ja pääsimme pukemaan tonttulakkimme aloittaaksemme työt. Suomalainen yritys pitää joulumarkkinoita Hannoverissa, Stuttgartissa sekä täällä Leipzigissa, missä minä työskentelen. Päätuotteena myydään loimulohisämpylöitä, kalakeittoa, poronkäristystä ja glögiä, hirsitalossa myynnissä on suomalaisia tuotteita; käsitöitä, keramiikkaa, saunatuoksuja, porontaljoja, makeisia, leipää,hunajaa. Suurin osa työntekijöistä on saksalaisia, mutta joukkoon mahtuu pari kourallista suomalaisiakin.

Loimulohta

Loimulohta

Joulumarkkinoiden aikaan Leipzigin keskusta täyttyy kojuista ja joulumarkkina myyjistä, turisteista ja paikallisistakin. Päivästä riippumatta iltaisin kaupungilla riittää ihmisiä nauttimassa gluweinista ja muista herkuista. Suuret joulumarkkinat keski-Euroopassa ovat kokemisen arvoinen juttu, jos kuitenkaan kaupalliset markkinat eivät niin kiinnosta on tarjolla myös vaihtoehtoiset markkinat etelä Leipzigissa vanhassa teollisuushallissa. Myytävänä on käsintehtyjä tuotteita laidasta laitaan ja mielenkiintoisia paikallisia ruokia kohtuu hintaan.

Leipzig

Leipzig

 

Leipzigin keskusta on todella helppokulkuinen ja useat tiet ovat tehty pelkästään kävelijöille. Alueella on paljon kulttuuritarjontaa, kauppakeskuksia ja erilaisia ruokapaikkoja. Mielenkiintoisimpana yliopiston vieressä sijaitsevan tornin huipulla yli sadassa metrissä sijaitseva hieno ravintola kivalla näköalalla. Ravintola on hinnakkaampi kuin useat muut ravintolat, mutta ei kuitenkaan kallis suomalaisen kukkarolle. Keskustan sushi- ja itämaiset ravintolat ovat myös hyviä. Joulumarkkinoilta löytyy myös monenlaista paikallista herkkua purtavaksi.

Näkymät tornista

Näkymät tornista

Aivan keskustan liepeillä on myös todella iso eläintarha. Tähän voi hyvinkin varata miltei koko päivän aikaa.

DSC05715DSC05753

Ranch life in Chilcotin Mountains

Elämää erämaassa. Aamu varhaiselle pieni bussi tuli noutamaan hotellin edestä, bussiin nousi myös viisi henkinen hevosvaellus opaskurssille tuleva porukka. Matkasimme kuutisen tuntia kohti Chilcotin vuoria aurinkoisessa ja todella kuivassa säässä. Alueen monet metsäpalot saattoi haistaa matkan aikana.  Pienen hiekkatien päässä sijaitsi ranch, pieni vaja satuloille ja muille hevoskamppeille, päärakennus, jossa sijaitsivat ruokailutilojen lisäksi muutamat majoituspaikat vieraille. Kolme pientä mökkiä, työntekijöiden ruokailu/suihku mökki, varasto ja toimisto. Majoituimme kaikki kahden hengen telttoihin päärakennuksen lähettyville.

Paikka oli todella kauniilla paikalla. Työskentelin päivät ulkona auttaen hevosten hoidossa, peltojen vesityksessä sekä yleisiä korjaus- ja rakennushommissa. pidin huolta myös kanojen hyvinvoinnista. Tilan hevoset olivat ”villihevosia”. Hevoset laskettiin talviksi ja parin viikon välein kesällä vapaaksi vuorille, mistä ne sitten itse ilmestyivät takaisin ranchille ajoittain. Hevosten lukumäärää en tarkalleen muista, koska se vaihteli tilanteen mukaan. Pääsin itsekin kerran kuljettamaan muutaman hevosen ratsain, liittäen kaksi hevosta narun päähän ylös vuorille. Ratsastusretket poluilla erämaassa olivat unohtumattomia. Ylitimme syviä jokia ratsain, näimme musta- ja ruskeakarhuja, keräsimme villivadelmia ja nautimme upeista maisemista. Vaeltamassakin kävin kerran, tai oikeastaan se oli työmatka. Ajoimme autolla hieman kauemmaksi ja kävelimme muutaman tunnin vuoristomökille laittamaan eristyksiä ja naulaamaan seiniä sekä rakansimme ja kaivoimme uuden ulkohuussin. Tällä reissuille viivyimme yön yli ja aamuvarhaisella talsiessamme takaisin autolle näimme höyryävän karhun läjän sekä märät tassun jäljet…hieman nousi kylmiä väreitä, tuli pieni olo karhuspray-pullo kämmenellä. Tässä paikassa oli monipuolisesti tarjolla erilaisia työtehtäviä, vaikkakin työpäivät olivat todella pitkiä olin tyy

tyväinen paikan antamaan elämykseen. Opin ratsastamaan western-tyyliin, näin karhuja, tutustuin muihin erähenkisiin ihmisiin ja vapaa-aikana pääsimme tekemään juttujua yhdessä…saunomaan joenvarteen, ratsastamaan, ampumaan pilkkaa, kokeilemaan jousipyssyä ja kalastamaan.

Täältä lähti oma innostukseni vaellushommaan hevosien kera. Toivottavasti Suomessakin voisi jonakin päivänä tehdä viikon reissun hevosilla yöpyen teltoissa.

Nallekarhu

Nallekarhu

IMG_2910

 

Ranch Hand

Ranch Hand

Hevosten takana asuintelttamme

Hevosten takana asuintelttamme

Suomipojan rakentama rantasauna

Suomipojan rakentama rantasauna

Talli

Talli

"Villihevosia"

”Villihevosia”

Vuorilta

Vuorilta

Päärakennus

Päärakennus

Cathedral Lakes Canada

Heinäkuun ensimmäisenä päivänä eli Kanadan päivänä saavuin Vancouveriin. Kesä oli parhaimmillaan täällä ja sateesta ja kylmyydestä ei tietoakaan. Vietin yhden yön hostellissa keskustan lähettyvillä ja aamuvarhaisella hyppäsin bussin kyytiin. Olin ostanut ja tulostanut lipun etukäteen netistä, mutten lukenut sivun mittaisia ohjeita lipun perästä. Bussilla matkusettaessa asemalla on oltava tuntia ennen bussin lähtöä, itsehän olin olevinaan ajoissa ja vain puoli tuntia ennen lähtöä. Menin siis kaikkien lippuluukulla jonottavien ihmisten ohitse matkalaukun lipun hakuun. En tiennyt etukäteen, että matkalaukkulippu täytyy jonottaa ja matkalaukku punnitaan. Laukun paino saa olla vain 23 kiloa, joten on hyvä pakata kaikki painava käsimatkatavaroihin ettei joudu maksamaan lisämaksua yhdestä kilosta kuten minä.

Bussimatka sujui rattoisasti Vancouverista Keremeokseen. Keremeoksesta matkasin auton kyydissä reilun tunnin Cathedral Lakes puistoon yli 2000 metrin korkeuteen, jossa sitten vietinkin kolme viikkoa keskellä luontoa. Paikka on äärettömän kaunis kirkasvetisine lampineen ja lumipeitteisine vuorenhuippuineen. Alueella on retkeilyreittejä todella paljon ja vaelsin kaikki lähireitit oloni aikana. Kaikki lätäköt ovat myös täynnä lohia ja taimenia, tosin pienikokoisia. Jokaisella kävelyreissulla sai ihastella upeiden maisemien lisäksi kukkasia, lintuja ja eläimiä.

maaorava (Ground squirrel)

maaorava (Ground squirrel)

Murmeli (Marmot)

Murmeli (Marmot)

Murmelit

Murmelit

Murmeli (Marmot)

Murmeli (Marmot)

Vuohi (Mountain goat)

Vuohi (Mountain goat)

Pikku vuohi (Little Mountain Goat)

Pikku vuohi (Little Mountain Goat)

Orava (Squirrel)

Orava (Squirrel)

Pika

Pika

Oravan (Squirrel)

Oravan (Squirrel)

Chipmunk

Chipmunk

Chipmunk

Chipmunk

Grouse

Grouse

Perhoset

Perhoset

Lady Slippery

Lady Slippery

Glacier Lake

Glacier Lake

Lady Slippery

Lady Slippery

IMG_2803_1IMG_2755_1

Auringonnousu Quiniscoe Lake

Auringonnousu Quiniscoe Lake

Intiaanikukka (Indian paintbrush)

Intiaanikukka (Indian paintbrush)

Glacier Lake

Glacier Lake

Leivontapäivän tuotos Black Forest Cake

Leivontapäivän tuotos Black Forest Cake

Näkymät RImin vaellukselta

Näkymät RImin vaellukselta

Intiaanikukkasia

Intiaanikukkasia

Quinescoe Lake

Quinescoe Lake

Violettejä päivänkakkaroita

Violettejä päivänkakkaroita

Viimeinen etappi kylmästä lämpimään

Queenstown

Queenstown

 

 

 

Lautta- ja bussi matkan jälkeen Stewartin saarelta saavuin Invercargilliin aamupäivällä. Parin tunnin bussin odottelun aikana ehdin tutustua museoon ja Tuatara liskoihin.

Tuatarat

Tuatarat

 

Matka jatkui pari tuntia pohjoisempaan Queenstowniin. Kaduilla kulkiessa luuli olevansa Aasiassa, paikka oli aivan täynnä turisteja. Hieman myöhemmin minulle valkeni, että kyseisenä viikonloppuna on talvikauden avajaiset ja tästä syystä kaikki hostellit viimeistä petiä myöten aivan täynnä. Alunperin tarkoitus oli lähteä seuraavana aamuna bussilla pohjoiseen, mutta lumisateen vuoksi bussiyhteydet maan länsiosaan olivat poikki turvallisuussyistä. Jäin siis vielä toiseksi yöksi ja pääsin osallistumaan perjantain talvikauden avajaisiin, samalla odotin jännityksellä kulkevatko bussit seuraavana päivänä sillä vapaita yösijoja ei ollut tarjolla. Ensimmäisen yön olin isossa hostellissa keskustassa, mutta toiseksi yöksi varasin pienemmän hostellin vähän kauempaa. Menin hostellille jo kymmenen aikaan aamulla jättämään rinkkani varastoon, mutta yllätyksekseni sainkin huoneeni avaimen heti. Tapasin heti aamutuimaan mukavia kavereita hostellissa ja lähdettiin yhdessä aamukahville keskustaan. Kaverit jäivät shoppailemaan ihmisvilinään ja minä kävin aurinkoisen päivän kunniaksi kävelemässä muutaman tunnin läheisellä mäellä. Aurinko paistoi ja maa oli lumen peittämä korkeammalla, tuntui aivan Suomen keväältä. Alas tullessani katselin viereiseltä vuorelta alas tulevia liitovarjoilijoita ja päätin itsekin mennä kokeilemaan. Liitovarjoilu ei itseasiassa pelottanut missään vaiheessa, oli aivan mahtava kokemus. Varjo avattiin  ennen liikkeelle lähtöä ja juostiin muutama metri ”kiitorataa” pitkin tyhjän päälle. Toivottavasti pääsen vielä lentämään! Lennon jälkeen palasin hostellille istumaan iltaa kavereiden kanssa. Lähdimme yhdessä katsomaan talvifestareita keskustaan, paikallinen Kaija Koo oli laulamassa ysärihittejään. Ilta oli todella kylmä ja viima kävi järveltä päin, silti avajaispuheessa kiivit olivat kiitollisia, että omaavat neljä vuoden aikaa täällä.  Avaijaisissa oli myös todella hieno ilotulitus järven yllä.

Talvikauden avajaiset ysäritunnelmissa

Talvikauden avajaiset ysäritunnelmissa

IMG_2220IMG_2230

Queenstown

Queenstown

Lumiukolla komeet maisemat

Lumiukolla komeet maisemat

Aamukahvia

Aamukahvia

Pari askelta ja hyppy taivaalle!

Pari askelta ja hyppy taivaalle!

Valmistautumista liitelyyn

Valmistautumista liitelyyn

Wuhuu! Alla Queenstown

Wuhuu! Alla Queenstown

Seuraavana päivänä matkustin Josef Glacierille. Kävin katsomassa jäätikköä keskellä vehreää metsää ja tutustuin lähialueen vaellusreitteihin. Päivä oli kuitenkin hyvin sateinen, joten jäätikkö en nähnyt, mutta vanhassa luolassa näin muutaman kiiltomadon.

Kiiltomato luolassa

Kiiltomato luolassa

Jäätikkö...jossakin kaukana

Jäätikkö…jossakin kaukana

Josef Glacier

Josef Glacier

Matka jatkui 10 tunnin bussissa istumisella Nelsoniin, Uuden-Seelannin Naantali. Aurinko ei pettänyt tälläkään kertaa ja sain nauttia todella lämpimästä ilmasta. Tosin todella lämmin aurinkoinen päivä tarkoitti samalla myös selkeää yötä ja pakkasta, aamuisin ruohikko oli jäässä. Olin todella tyytyväinen, että pääsin matkustamaan länsipuolta takaisin ylös Pictoniin. Länsirannikko oli huomattavasti vehreämpi, paljon metsää ja jokia. Tämä on myös maan sateisin alue. Pictonista matkustin tuttua reittiä Wellingtoniina ja sieltä Aucklandiin kaverin luokse muutamaksi päiväksi. Uusi-Seelanti on nyt kierretty, paljon näin ja paljon jäi näkemättä. Eteläistä tähtitaivasta jää kaipaamaan. Koko maa on kerrassaan upea, mutta mieleenpainuvimmat paikat olivat; Poor Knight Islandin snorklaus, Stewartin saari, Queenstownin liitovarjoilu ja Methvenin vuoristo. Mukavaa oli myös asua farmeilla ja hoitaa lehmiä ja opetella uusia juttuja, kuten lypsämistä ja traktorilla ajoa.  Kohti uusia seikkailuja!

Pystytkö näkemään kissapedon ja ihmiset?!

Pystytkö näkemään kissapedon ja ihmiset?!

Keskipisteessä

Keskipisteessä

Nelsonin lähettyviltä

Nelsonin lähettyviltä

 

Rakiura, Stewartin saari

Rantakivikosta löytyi hioutunut Pauan kuori

Rantakivikosta löytyi hioutunut Pauan kuori

 

Invercargillin Tuatara hostellissa, todella hyvä hostelli, tapasin taiwanilaisen tytön, joka oli tulossa samaan paikkaan töihin kuin minäkin. Matkasimme aamulla yhtämatkaa bussilla Bluffiin, josta hyppäsimme pienen lautan kyytiin. Tunnin lauttamatka taittui lähes tyynessä kelissä, mikä on hyvinkin poikkeuksellista täällä. Vuoroja perutaan usein huonon kelin takia. Pääsimme siis turvallisesti perille Obaniin, mikä on saaren ainoa asuinkeskus. Saarella asuu vain vajaa 400 ihmistä ja suurin osa saaresta on luonnonsuojelualuetta. Satamassa meitä oli vastassa yksi lohen savustamon työntekijöistä. Hän esitteli meille kylän ainoan pienen kaupan, pubin ja kirjaston, joka oli auki neljänä päivänä viikossa tunnin verran.

Saimme asunnoksemme omakotitalon, jonka alakerrassa oli yhteinen huone kuudelle työntekijälle sekä yläkerrassa hostellimajoitus (Hilltop backpackers) , keittiö ja olohuone. Talo oli todella viihtyisä, mutta alakerrassa ei ollut minkäänlaista lämmönlähdettä. Kolmen viikon aikana tuli ensimmäistä kertaa elämässä tutuksi kuumavesipullojen käyttö. Useimpina öinä nukuin neljän peiton alla kolmen pullon kanssa, mutta siltikin kylmyys herätti aamuöisin. Talon yläkerta oli lämmin, pelasimme siellä korttipelejä, teimme kynttilöitä, palapelejä ja ruokaa yhdessä työntekijöiden kesken. Vietin todella viihtyisät kolme viikkoa taiwanilaisen, jenkkiläisen ja ruotsalaisen reissaajan kanssa töissä savustamossa ja hostellilla. Työskentelimme joka päivä läheiselle tehtaalla neljä tuntia. Työnkuvaamme kuului lohien ruotojen nyppiminen, maustaminen suolasokeriseoksella ja valmiiden savukalojen paloittelu ja vakuumipakkaus.  Työskentely oli todella mukavaa takan roihutessa vieressä..useimpina päivinä tehtaan puolella oli huomattavasti lämpimämpää kuin hostellissa. Tehdas oli todella pieni, yksi pieni huone missä tehtiin kaikki työvaiheet ja ulkona takapihalla oli 8 savustuslaatikkoa.

Vapaa-aikana kävin jokapäivä kävelemässä eri vaellusreitin tai juoksemassa metsäpoluilla. Saari oli todella erilainen kokemus, koska luontoa oli joka puolella. Kävelyreittejä on todella paljon muutamasta tunnista yhdeksään päivään. Saarella on todella rikas linnusto, hostellin parvekkeella törmäsi useana päivänä kakaan ja kuningaskalastajan saattoi bongata joelta. Kiiviä en itse nähnyt kertaakaan, mutta kuulin pari kertaa rääyntää, kanan kokoisten kiivien huuto ei ole mitään korvia hivelevää.

Savustamo

Savustamo

IMG_2126

Auringonnousua sai ihastella aamupalapöydästä käsin

Auringonnousua sai ihastella aamupalapöydästä käsin

Kerttu

Kerttu

Kaka

Kaka

IMG_2042IMG_2076IMG_2077IMG_2084IMG_2094IMG_2100

Iltapuuhaa; kynttilöitä ja palapelejä

Iltapuuhaa; kynttilöitä ja palapelejä

Hauska hautausmaa

Hauska hautausmaa

Kuningaskalastaja

Kuningaskalastaja

IMG_1991

 

Matka Springfieldistä maan etelä osaan.

Maidon myyntipiste Oxfordissa

Maidon myyntipiste Oxfordissa

Springfield, pikkuinen kylä Christchurchin lähellä.  Vietin täällä muutaman päivän todella boheemissa perheessä. He omistivat muutaman sadan lehmän lypsykarjatilan, jossa olin muutamana aamun auttamassa. Perheen isä oli kotoisin Afrikasta, muuttanut 14 vuotiaana Seelantiiin. Hän kertoili tarinoita afrikkalaisesta elämästä ja välillä toivoin etten olisi ymmärtänyt kaikkea. Kaikesta huolimatta, tarinat oliviat mielenkiintoisia ja ihmiset kuuleman onnellisia elämäänsä siellä. Perheessä oli myös kaksi pientä tyttöä, toinen vielä vauva, joita sain hoitaa välillä. Perheessä uskottiin vahvasti astrologiaan ja luonnonyrttien voimaan. Pöydillä oli useita erilaisia voimakiviä, tuoksukynttilöitä, horoskooppikirjoja. Elämä kuitenkin oli niin boheemia ja erilaista, että vaihdoin perhettä todella lyhyellä varoitusajalla muutaman päivän jälkeen.

Springfield

Springfield

Sain paikan viereisestä kylästä Oxfordista. Pieni 20 lehmän maitotila myi raakamaitoa asiakkaille suoraan tilalta.  Sain auttaa vasikoiden ruokinnassa ja parina päivänä pesin ikkunoita. Maito oli turvallista juoda, sillä he ottivat joka päivä solumäärät maidosta ja kerran kuukaudessa tehtiin laajempi tutkimus laboratoriossa. Myös jokaisen uuden lehmän maito oli tutkittava laboratoriossa ennen lypsyn aloittamista. Tällä tilalla myös kaikki lehmät oli rokotettu leptospiroosia vastaan, näin ei suinkaan kaikilla tiloilla ole vaikka pitäisi olla. Työntekijät voivat sairastua kuumeeseen, jos käy  huono tuuri ja saa tartunnan.  TIlalla ollessani pääsin käymään Hanmer Springsin kuumilla lähteillä. Ajoimme reilun tunnin matkan pohjoiseen perheen lomamökille, jossa yövuimme yhden yön. Aamulla kävin pari tuntia metsässä juoksemassa ja oli ehdottomasti reissun parhaat juoksumaastot. Alueella paljon päiväreittejä metsässä sekä pidempiä retkeilyreitistöjä. Urheilun jälkeen vietin pari tuntia kuumissa lähteissä ennen tilalle paluuta.

Lypsyasema Oxfordissa

Lypsyasema Oxfordissa

Maitopiste

Maitopiste

Säilyvää maitoa

Säilyvää maitoa

IMG_1877

Belgian blu vasikka

Belgian blu vasikka

Koirakin sai aamumaitonsa

Koirakin sai aamumaitonsa

Sammakko kivi

Sammakko kivi

Hanmer Springs

Hanmer Springs

Tilalta matka jatkui etelämmäs rannikolle Balcluthan kylään. Vietin muutaman päivän lypsytilalla. Käytännössä olin katsomassa mitä he tekevät, että tietäisin mitä odottaa elokuussa, jos menen töihin. Tilalla oli vain muutamansata lehmää ja he tarvitsivat kaksi uutta apulaista kevään poikimisaikaan elokuussa. Tilan työt olivat huomattavasti raskaammat kuin edellisissä paikoissa. Lehmät lypsettiin 40 lehmän lypsypisteessä. Edellisillä tiloilla sisääntuloalue on huuhdeltu vedellä, mutta tässä paikassa kolattiin sontavelli kerran viikossa. Totesin jo heti ensimmäisen päivän aikana etten millään jaksa työskennellä tällä tilalla aamu viidestä ilta kuuteen yhdellä viikkovapaalla. Täällä on vasta alkusyksy ja keli Catlinsissa oli todella kylmä. Vettä satoi, tuuli ja öisin ilma oli pakkasen puolella. Paikka oli aivan merenrannassa ja osa pelloista oli veden alla runsaiden sateiden vuoksi. Yhtenä päivänä pääsin käymään Dunedinissa. Ensimmäisenä menin uimahalliin pitkästä aikaa. Tässäkään uimahallissa ei tarvinnut käydä suihkussa ennen altaaseen menoa. Uinnin jälkeen kävin tutustumassa paikalliseen museoon ja pyörin kaupungilla. Perhe oli todella mukava, mutta alueen ilmasto oli todella epäsuotuisa minulle. Matkani jatkui maatilalta lammasrekan kyydissä teurastamon kautta Invercargilliin ja sieltä lautalla Stewartin sarelle.

Lammas Christchurcissa

City lammas

Museo Dunedinissa

Museo Dunedinissa

IMG_1980IMG_1978IMG_1978

Dunedin rautatieasema

Dunedin rautatieasema

 

 

Lumihuippuisilla vuorilla merinovillaa kaitsemassa

Bää-ää

Bää-ää

Matkani jatkui Hindsista sisämaahan päin Methvenin vuoristoon suurelle Glenfalloch Stationille lammasfarmille. Hypätessäni uuden perheen kyytiin kaupungista oli jo pimeää. Ajelimme reilun tunnin kapeaa soratietä ylittäen tien poikki virtaavia puroja, onneksemme alla oli 4 veto maasturi. Edelliset kaksi päivää oli satanut reippaasti ja tie oli ollut poikki hetken. Matkalla näin paljon possumeita, ensimmäistä kertaa elävänä tämän reissun aikana. Kuun ja tähtien loisteessa lumihuippuset vuoret näyttivät todella kiehtovilta, aivan kuin olisi saapunut paratiisiin.  Farmilla oli maata tuhansia hehtaareja vuoristossa, lampaita muistaakseni 9000 ja jokunen pihvikarja nauta.Talolle saapuessa isäntä oli valmistanut illallisen ja tutustuin perheen lisäksi toiseen helppariin Ranskasta. Ensimmäisen illan keskustelu oli hyvinkin poikkeuksellinen edellisiin paikkoihin verrattuna. Perheen äiti oli kotoisin Saksasta ja isäntä kiivi. Hän ei tiennyt Suomesta mitään, edes missä sijaitsee. Aloitin perinteiseen tapaan kertomalla, että Suomi on vähän niinkuin Ruotsi. Tähän emäntä kuitenki korjasi ettei todellakaan pidä paikkaansa, Suomi on kuuleman samanlainen kuin Viro. Myös Suomen koulutustaso oli hänen mielestään paljon huonompi kuin esimerkiksi Saksassa tai Ranskassa. Asenne Suomea kohtaan oli siis hyvinkin kielteinen. Sateiden ja pakkasten jäljiltä talo oli todella kylmä, toivoin oman nukkumasijani olevan hieman lämpimämpi, mutta toisin kävi. Sain asunnokseni pienen mökin; makuuhuone, kylppäri, tupakeittiö ja takka, jota kukaan ei ollut lämmittänyt. Värjöttelin yön kolmen peiton alla, päälläni useampi kerros vaatteita seka uutukainen merinovilla kerrasto.

Majoitustilat vieraille

Majoitustilat vieraille

Ensimmäisen aamun näkymä verhot avattuani

Ensimmäisen aamun näkymä verhot avattuani

Ensimmäinen pakkasaamu valkeni auringon paisteessa kahdeksan maissa. Aamupalan jälkeen ranskalainen poika meni kerääman aidan, jotta vasikat saivat tuoretta purtavaa ja teki uuden aidan seuraavaa päivää varten. Itse en tähän hommaan päässyt kertaakaan, vaikka kerroin edellisessä paikassa päivittäin tehneeni 6 aitaa aamuisin. Minun tehtäväni oli istuttaa kymmenkunta puuta ja kasvimaalle muutama salaatti. Olo tuntui hieman heikolle ja viluiselle edelleen aamulla ja arvelin olevan kuumetta. Yritin kysyä kuumemittaria, mutta sitä ei minulle annettu. Seuraavat kaksi päivää menikin sängyn pohjalla sairastaessa ja mökkiä lämmittäessä.

Sairastelujen jälkeen pääsin taas työskentelemään normaaliin tapaan. Työskentelin lähinnä puutarhassa, muutaman kerran ajettiin lampaita sisätiloihin rokotettavaksi. Pitkän viikon odotuksen jälkeen koitti kerintäpäivä.  Viisi miestä tuli keritsemään 700 lammasta ja minun tehtävin oli nostella villat puristimeen  ja tehdä 200 kiloisia paaleja. Sain itsekin koittaa vähäsen keritä, mutta pelkäsin koko ajan tekeväni haavan. Oli kuitenkin mukava kokeilla tätäkin. Aamun jälkeen jatkoin työskentelyä, koska pääsin huolehtimaan siitä, että kaikilla keritsijöillä oli lampaita omassa lootassaan ja laskin kerityt lampaat takaisin laitumelle sekä suihkuttelin haavoihin sinistä antibioottisuihketta. Tämä oli ensimmäinen kerta reilun viikon tilalla olon jälkeen, kun pääsin työskentelemään oikeasti lampaiden kanssa. Muutoin kaksi ranskalaista poikaa saivat tehdä töitä eläinten kanssa. Minun ei annettu ajaa edes autolla täällä, halusivat mieluummin, että ajokortiton ranskalainen mies olisi opetellut ajamaan. Luottamusta ei siis hirveästi ollut suomalaiseen. Pitkän kerintäpäivän jälkeen minun piti valmistaa kaikille ruokaa, koska satuin tulemaan väärään tai juuri oikeaan aikaan keittiöön teelle, olohuoneessahan olisi ollut toinen vain muutaman tunnin työskennellyt helppari lukemassa kirjaa. Päivällisen jälkeen siivosimme yhdessä pöydän ja tiskasimme tiskit. Hoidin itse tiskausta aluksi, mutta syystä tai toisesta toinen pojista tarttui harjan varteen loppuajaksi.

Lampaat odottomassa kerintää

Lampaat odottomassa kerintää

Kerintävaja

Kerintävaja

Merinovillan säkitystä puristimella

Merinovillan säkitystä puristimella

IMG_1813IMG_1823

 

Seuraava aamu alkoi normaalisti aamupalalla. Viimeistä kahvihörppyä nielaistessani kuitenkin alkoi täys rähinä. Perheen äiti alkoi kaikkien istuessa pöydässä huutaa minulle, kuinka olin edellisenä iltana päivällisen jälkeen jättänyt kolme tarjoiluastiaa lounaalta tiskaamatta. Tämä oli hänen mielestään vain ja ainoastaan minun vika ja olin todella laiska ja epäkunnioittava. Yritin kysyä olisko minun pitänyt mennä poikien tiskauksen jälkeen vielä itse siivoamaan, mutta hän oli nähnyt vain minun hoitavan tiskejä. Samalla juttuun vedettiin mukaan aurinkoinen iltapäivä jolloin käskettiin hakea pyykit sisälle, mutta ripustinkin ne uudelleen kuivamaan, koska olivat kuivia. Pyysin tätä anteeksi ja kerroin, että ensi kerralla tuon märät pyykit sisälle. Tämä muuten tapahtui kerran riitelyn jälkeen, ja hän ihan oikeasti viikkasi märät pyyhkeet ja laittoi ne kaappiin!  Olin myös kattanut päivällisen väärin edellisenä iltana. Laitoin edellispäivän jämät; perunat, vihannekset ja lihan samaan isoon vuokaan uuniin lämpiämään enkä erillisiin astioihin. Tämä oli ennenkuulumatonta emännän mielestä, joka ei ikinä istunut samaan pöytään syömään muiden kanssa. Itseasiassa kukaan meistä helppareista ei ole nähnyt hänen syövän kertaakaan.  Olin myös kerintäaamuna edellisen illan ohjeiden mukaisesti aamupalan jälkeen kahdeksan aikaan lammassuojassa auttamassa keräämään villoja. Emäntä ei kuitenkaan kuitenkaan ollut tienny missä minä olen ja oli herättänyt toisen helpparin avuksi villoihin. Tulivat, sitten vailla yhdeksän yhtämatkaa lammassuojaan ja sain kuulla tämän saarnan. En voi vieläkään käsittää, miten on mahdollista ettei hän muka tiennyt missä olen tai nähnyt minua lammassuojassa.  Eräänä aamuna meidän käskettiin odottaa kymmeneen saakka, kunnes emäntä tulee kotiin antamaan ohjeet mitä töitä tehdä. Odotimme, odotimme ja sitten vielä odotimme lisää, emäntä saapui kahden aikaan iltapäivällä ja kehtasi vielä kysyä oliko meillä mukava vapaa-aamupäivä?, siis mikä vapaa on tylsä odotus. Ehdimme sinä päivänä työskennellä vain kolme tuntia maalaten aitoja ennen pimeän tuloa. Tästäkin sain kuulla miten olin työskennellyt vain kolme tuntia 4 tunnin sijaan, ehdottomasti siis minun vika taas, että päästiin aloittamaan työt vasta kahdelta. Vartin riitelyn ja hänen tehokkaan työaikansa kulutuksen jälkeen olikin mukava aloittaa uusi päivä. En todellakaan niellyt palautetta vaan kerroin aika suoraan, että katsoo peiliin ja muuttaa asennetta minua kohtaan. Antaisi tehdä töitä samalla tavalla, kuin pojatkin. Kerroin myös haluavani tehdä töitä eläinten kanssa ja etten aikoisi jäädä tänne kuuntelemaan turhanpäiväisiä valituksia. Emäntä selitti pojille miten tämä ei ole ollenkaan hänen tapaistaan huutaa, mutta pojatkin olivat huomanneet mikä hänen suhtautumisensa minuun oli ollut. En ole varmastikaan ainoa, jonka kanssa erimielisyyksiä on tullut, koska HelpX palstan palautteista monet olivat kokeneet täällä olonsa ei tervetulleiksi.

Riita aamun jälkeen auttelin toista ranskalaispoikaa rakentamaan aitaa, vaikka emäntä ei olisi halunnut, että teen yhtään mitään tällä farmilla. En tiedä mitä seuraavan yön aikana tapahtui, anteeksipyyntöä en saanut, mutta pääsin antamaan lampaille lääkettä suun kautta ja työskentelin vielä jopa emännän kanssa kahden. Viimeiset kolme päivää farmilla työskentelin siis lampaiden kanssa, lääkintä, punnitus ja villan lajitteluhommissa. Pääsin jopa rokottomaan lampaita, se oli ehkä kaikkein hankalin homma saada osumaan piikki oikeaan kohtaan kaulalle paksun villapeitteen alle.

Kaksi viikkoa vietin siis hyvinkin erilaisessa rikkaassa perheessä, jossa ei tohtinut syödä pelkällä haarukalla. Heidän mukaansa pohjois-saarella on merkitystä sillä, miten sinä olet, mitä teet ja miten. Etelä-saarella, missä nyt olen, on merkitystä sillä mistä koulussa olet opiskellut tai kuinka korkeasti olet koulutettu. Vanhemmista huolimatta, olen tyytyväinen kahteen viikkooni farmilla. Maisemat olivat todella upeat, opin viimeisinä päivinä rokottomaan ja sain työskennellä lampaiden parissa, helpparit Ranskasta olivat mukavia tuttavuuksia ja perheen lapset aivan mahtavia. Kuusi vuotiaan pojan kanssa leivoin keksejä, koska hän itse pyysi eikä vanhemmilla ollut aikaa ikinä..pelasin ensimmäistä kertaa krokettia ja pääsin pitkästä aikaa kasaamaan legoja.  Äidin mielestä helppari pojat leikkivät pojan kanssa ja saivat siitä kiitosta, koska minua ei kuuleman kiinnostanut. Viimeisenä aamuna poika vielä pyysi, äitinsä kuulen, että voisinko jäädä vielä pidemmäksi aikaa, kun kukaan muu ei leiki hänen kanssaan. Viimeisenä aamuna oletimme olevamme vapaita pakkaamaan ja siivoamaan omat mökkimme, mutta jouduimmekin neljäksi tunniksi töihin. Toinen pojista lähti samaan aikaan pois kanssani ja toinen jäi katselemaan uutta paikkaa netistä.Töiden jälkeen tuli lievästi sanottuna hoppu pakata rinkka, imuoida mökki ja kuurata kylpyhuone..saatoin ehkä jättää nurkat lakaisematta sattuneesta syystä. Suihkuunkaan ei ehtinyt missään välissä niin olipas mukava lähteä uuteen paikkaa likaisilla vaatteilla mutaiset kumikengät jalassa. Lounaalla opetin vielä yhdeksän vuotiaan nirson tytön leipomaan porkkanateeleipää ja perunaleipää, koska molemmat muksut tykkäsivät niistä niin kovasti. Tila on niin hienolla paikalla, joten tästä syystä suosittelen käymään pari päivää täällä, jos mahdollista. Talvella voi päästä helikopterin kytiin tai laskemaan koskemattomille rinteille.

Tila kuvattuna vuorelta

Tila kuvattuna vuorelta

IMG_1746

Sain uuden kaverin

Sain uuden kaverin

Pihvikarjaa

IMG_1756

Vuonia

Vuonia

"Mammutti"

”Mammutti”

Auringonlasku

Auringonlasku

Lasten kanssa leivottiin keksejä.

Lasten kanssa leivottiin keksejä.

Tuhat päisen karjan lypsyä Hindsissa

Tytöt kummastelee

Tytöt kummastelee

Näin se vaan kaksi kuukautta hurahti mennä täällä Hindsissa lypsykarjatilalla. Parin ensimmäisen viikon sairastelujen jälkeen pääsin kokeilemaan lypsämistä, koska yksi neljästä työntekijästä lopetti tilalla. Minulla ei ollut aiempaa kokemusta lypsämisestä, joten innolla odotin mitä tapahtuu. Oletin lypsämisen olevan suhteellisen siistiä hommaa, mutta olin todellakin väärässä. Haalarit ja hanskat olivat tarpeen sekä nopeat väistöliikkeet ettei joutunut kuorrutetuksi. Aamuni alkoivat viiden jälkeen vajaan tuhannen lehmän lypsämisellä ja sama toistui iltapäivällä.  Lypsy tapahtui 54 lehmän karusellissa, jossa yksi lypsäjä aittoi lypsimiä ja toinen lypsäjä kierroksen lopussa otti pois. Useimmiten olin ottamassa lypsimiä pois ja erotin kipeät lehmät erilliseen aitaukseen. Tähän aikaan vuodesta oli paljon ontuvia lehmiä kivikkoisen tien ja pitkän lypsymatkan vuoksi. Välillä olin laittamassa lypsimiä, mutta karuselli pyöri näin kauden lopussa alle 5 minuutin kierrostahtia, joten aloittelijana minulla oli kokoajan kiire pysyä tahdissa.  Reilun kuukauden lypsyhommien aikana oppi tuntemaan suurimman osan lehmistä ja erottamaan kipeitä lehmiä. Nyt lypsyhommat ovat ohitse ja lehmät laitettu kuivalle kaudelle eli ne eivät lypsä ennen poikimista enää. Työntekijät saavat parin kuukauden loman ennen seuraavan kauden alkua.

Lehmät karusellissa

Lehmät karusellissa

Lypsimien laittoa

Lypsimien laittoa

Lypsimien pois ottopiste sekä utareiden desinfiointi

Lypsimien pois ottopiste sekä utareiden desinfiointi

IMG_1588

 

Lypsyhommien jälkeen päivät jatkuivat usein kotitilalla vasikoiden ja sonnien ruokinnalla. Talvi aikaan ruokintaa säännöstellään jakamalla tarha sähköaidalla pienempiin osiin. Joka päivä sähköaita purettiin ja pystytettiin uudestaan vähän matkan päähän seuraavaa päivää varten. Tuoreen ruohon lisäksi eläimille annettiin kuivaheinää. Jättipaalait lastattiin peräkärryyn ja kärrystä tiputettiin heinää pieninä paloina aitaukseen. Sain itsekin harjoitella traktorilla ajoa ja jättipaalien lastausta kärryyn. Luottamusta täällä ainakin oli, sillä pääsin itsenäisesti tekemään hommia vaikkei minulla aiempaa kokemusta ollutkaat maatilan hommista. Heti alkuaikoina pääsin hoitamaan tätä tilaa itsenäisesti vuorokauden verran, kun perhe oli lomareissulla. Ennen sitä päivää en ollut tehnyt väliaikaisia sähköaitoja ja minulle näytettiin kerran miten homma toimii. Vähän jännitti aamulla lypsyn jälkeen lähteä antamaan lisää vihreää ruohoa isoille sonneille, vasikat vielä menivät ihan hyvin vaikka jännitti jäänkö satapäisten laumojen jalkoihin. Selvisin päivästä kunnialla eikä tarvinnut apua soittaa. Eläinhommien lisäksi myrkytin ruoho rikkaruohoja ruohoaitauksesta, mikä oli hieman haastavampaa kuin ohdakkeiden myrkytys.  Pääsin myös rakentamaan peräkärryä ja hevosten kuljetuskoppia. Kertaakaan ei kyseenalaistettu osaanko käyttää sahaa, naulata tai porata.

Ensimmäinen omatekemä kuormaus.

Ensimmäinen omatekemä kuormaus.

Pieni pala tuoretta purtavaa annettu lisää hiehoille.

Pieni pala tuoretta purtavaa annettu lisää hiehoille.

Vasikat odottamassa lääkintää

Vasikat odottamassa lääkintää

Takaisin laitumelle.

Takaisin laitumelle.

Lääkintään tulossa oleva vasikkalauma

Lääkintään tulossa oleva vasikkalauma

Lauantaisin minulla oli aina vapaata aamulypsyn jälkeen, jolloin menin purjehtimaan kilpaa isännän kanssa läheiseen kaupunkiin. Osaan varmasti purjehdus termistön paremmin englanniksi kuin suomeksi nyt. Kävimme myös muutamaan otteeseen kävelemässä perheen kanssa läheisellä rannalla ja yhdellä reissulla näimme pingviinin. Pingviini oli varmastikin sairas, koska se ei liikkunut mihinkään. Soitimme villieläinsuojeluun, jotta he tulisivat katsomaan sitä.  Täällä liikkui myös jonkun verran todella söpön näköisiä villikissoja, minä napsin valokuvia ja emäntä yritti ampua niitä perästä. Kissat kuuleman söivät ja rikkoivat kananmunia.

Pääsiäisen pupujahdin löydös puutarhasta

Pääsiäisen pupujahdin löydös puutarhasta

Purjehdusta Timarussa

Purjehdusta Timarussa

Leivontahommista en päässyt täälläkään eroon ja tuli tehtyä sämpylöitä, mokkapaloja ja jopa sacherkakku syntymäpäiville. Ei nämä täällä ihan ymmärtäny miten porkkanaa voi sämpylään laittaa, mutta itse laittavat rusinoita ja kanelia leipään. Lapsilla on myös ollut mielenkiintoisia aamupaloja popcornista, jäätelöstä ja sipseistä lähtien. Nuoremman lapsista olen opettanut syömään lakritsia ja molemmat tykkäävät katsoa muumeja. Itse en muistanutkaan, että muumien mörkö, jääkuningatar ja useat muut hahmot voivat olla pelottavia pienille, mutta silti he aina uudestaan halusivat katsoa minun kanssa sarjaa.

Mitähän äiti tuumais tämmösestä tiskaustyylistä?

Mitähän äiti tuumais tämmösestä tiskaustyylistä?

Työkoira Mia

Työkoira Mia

Villikissa

Villikissa

Pihakoivut

Pihakoivut

IMG_1669

Pingviini rannalla

Pingviini rannalla

Oli se söpö :)

Oli se söpö 🙂

Metsästysreissulla löyty tämmönen söpöläinen

Metsästysreissulla löyty tämmönen söpöläinen

Sumuinen aamu kanalassa

Sumuinen aamu kanalassa

Maalaiselämää Hindsissa

2 (1)

Ratsastusta Masao hepalla

Pari viikko sitten saavuin 1000 päiselle lypsykarjatilalle Hindsiin. Lehmät ja lypsypiste sijaitsevat kahden kilometrin päässä talosta ja peltoa on noin 300 ha, jonka omistaa joku muu. Lehmiä lypsämään ja peltoalaa hoitamaan on palkattu neljä intialaista. Talon väki ei juurikaan lypsytilalla työskentele, enkä ole vielä itsekään päässyt tutustumaan lypsyoperaatioon. Asun kotitilalla, jossa on peltoalaa noin 100 ha ja eläimiä löytyy joka lähtöön. Täällä kasvatetaan vasikoita, joita löytyy muutamia satoja sekä sonneja, myös kanamunia myydään omasta kanalasta . Lisäksi löytyy 5 hevosta, 2 ponia, 3 koiraa, pari marsua, kani..unohtuikohan joku…niin ja possuja oli kaksi kappaletta, mutta ehtivät lautaselle ennen valokuvausta. Kaikki liha mitä täällä syödään tulee suoraan omalta tilalta, kuin myös maitokin.

Perheeseen kuuluu vanhempien lisäksi kaksi lasta; Tessa 3v ja Bob 5v. Elämää ei siis talosta puutu, eikä yksikään päivä ole samanlainen. Työskentelyni täällä alkoi hieman ikävissä merkeissä, kuin sairastuin vyöruusun edellisessä paikassani ja tänne tullessa oli pakko mennä lääkäriin, joka määräsikin sitten antibiootteja, särkylääkettä ja viikon sairaslomaa. Lääkäripalveluiden ja lääkkeiden hinnoittelu täällä on aivan sattumanvaraista.  Tämän kerran yksityinen lääkärikäynti oli huomattavasti halvempi kuin edelliskerran julkinen päivystys, myöskin sama särkylääke oli tällä kertaa yli puolet halvempi. En tiedä vaikuttiko hintoihin paikallisen läsnäolo. Muutaman päivän yritin olla pedissä ja sitten palasin työntouhuihin.

Elämänrytmi on täällä aika säännöllinen. Herään aamulla 7.30-8.00 syömään aamupalaa lasten kanssa. Lapset syövät joka aamu pelkkää paahtoleipää ja ihmettelevät minun jugurtti-hedelmäsekoitusta. Minua varten ostettiin jugurttia jääkaappiin..sinne ostettiin myös salaattia ja avocadoja. Työt alkavat 9 maissa ja lounastauolla tullaan puoliltapäivin tunniksi ja sitten palataan takaisin töihin. Useimpina päivinä olen myrkyttänyt ohdakkeita ja hierakoita. Teen myrkyn valmiiksi tilalla ja otan lava-auton alle ja kierrän myrkyttämässä eri aitauksia, joita täältä löytyy kolmisenkymmentä. Töitä saa tehdä hyvin itsenäisesti ja ensimmäisellä kerralla annettiin avaimet käteen ja kerrottiin mihin aitaukseen menen töihin ja sitten katsottiin kartasta reitti pellolle. Onneksi molemmat ohdakelajikkeet ja kasvit muutenkin olivat tuttuja jo Suomesta niin ei tarvinnut arpoa mihin myrkkyä laittaa. Toisena tehtävän pelloilla on ollut kylvää ruohonsiemeniä kuluneisiin kohtiin. Ensimmäisellä kerralla minulle näytettin minkä siilon sisältä siemenesäkit löytyvät ja paljonko niitä heitetään maahan. Ekaa kertaa, kun itse menin hakemaan siemensäkkiä kohtasin ongelman…siilon luukku oli niin jumissa ja jäykkä etten saanut liikutettua sitä mihinkään suuntaan. Piti siis hakea lauta, millä sain kammettua hiljalleen luukkua auki. Monissa paikoissa täällä tarvitsisi enemmän voimaa tai pituutta lisää. Lava-autossa penkkiä ei saa liikutettua eteenpäin niin joudun laittamaan selän taakse tukea tai riippumaan ratissa, jotta yllän kytkimelle. Uusimpana ongelmana auto ei startannut aamulla ilman kaapeleita, joten nyt on vara-akku ja kaapelit lavalla, jotta voin käyttää niitä, jos pellolle sammuu. Isännän oletuksena siis on, että osaan niitäkin käyttää..  Puuhommissakin olin mukana välillä..pinoamassa pölkkyjä ja halkomassa pölkkyjä. Pyörittelin pölkkyjä pinoihin ja halkomisessa toimin koneenkäyttäjänä. Pölkyt olivat välillä niin paivania, että tarvittiin kaksi miestä nostamaan. Kevyempiäkin hommia löytyy onneksi, tilalle tulee vesi vuorelta ojia pitkin ja ojiin on laitettu portteja, jotka täytyy vesityspäivänä avata ja asentaa ja ajastaa kellot sulkemaan luukut määrättäny aikana. Ensimmäisenä aamuna ”eksyin” matkalla ensimmäistä porttia avaamaan ja tämä lenkki otti ylimääräiset puoli tuntia.. Kaikki näyttää täällä samalta, neliötä neliön perään.  Muutaman kerran olen kanalaa siivonnut, ruokkinut kanat, kerännyt munat ja puhdistanut ne myyntiin.

Kylvömaata ja myrkytettevää

Kylvömaata ja myrkytettevää

Pihanurmikko pitäs kuuleman leikata...Missä se ruoho on?

Pihanurmikko pitäs kuuleman leikata…Missä se ruoho on?

Työsuhde auto

Työsuhde auto

Kanala

Kanala

Työpäivien jälkeen on jäänyt aikaa yhteisille harrastuksille. Olen päässyt mukaan ampumaan pilkkaa kilpaa, jänismetsälle ei olla ehditty lasten sairastellessa vääränä iltana. Olen aina ihmetellyt uutisia, missä pieni lapsi on ampunut jonkun, mutta enää ei tarvitse ihmetellä. Yllättävän tehokas puoliautomaatti ase, kevyt ja varmistin napin painaminen vaatii yhtäpaljon voimaa kuin näppiksen kirjasinnapin painaminen. Ratsastamaan olen päässyt muutaman kerran vanhalla hevosella omassa pihassa ja kerran maitotilalta takaisin kotiin. Onnekseni löysin kypärän varaston nurkasta, nämähän ei täällä semmosia käytä ratsailla tai mopoillessa, turvavyön käyttökin on vähän ikävää. En ole hevosten kanssa touhunnut paljoakaan viimeisen 15 vuoden aikana ja täällä olen sitten joutunut/saanut työskennellä niiden kanssa. Eräänä aamuna emäntä kertoi menevänsä kaupunkiin ja hevosen ostajat olisivat tulossa vartin päästä, minun tehtäväni oli mtsästää 2 hevosta ja 2 ponia tarhasta. Edellispäivänä olin seurannut reilun vartin, kun yrittivät ottaa hevosia kiinni ruokasankko kädessä ja ajoivat niitä takaa nurkkaan, kun eivät millään antautuneet. Olin siis aivan varma etten ikimaailmassa saa niitä sieltä..toisin kuitenkin kävi. Kävelin omenien kanssa pellolle ja käskin hevosia olemaan paikallaan ni sain molemmat heti kiinni ja kävelit vielä nätisti perässä. Kaksi itsepäistä poniakin sain nopeasti omasta aitauksestaan, kun istuin pellolle niitä odottamaan. Tunnin talutusratsastusreissun aikanakin ”pahempi” poni totteli täydellisesti  minua eikä yrittänyt tiputtaa tyttöä kertaakaan. Edellispäivän ajojahdin jälkeen ponit olivat pukitelleet ja tiputtaneet tytön selästä, en kyllä itse yhtään ihmettele tätä.

Illallinen syödään kuuden jälkeen, mikä on poikkeuksellisen aikaisin aikaisempiin paikkoihin verraten, mutta sopii minulle vallanmainiosti. Ruoka on lähellä suomalaista perus kotiruokaa, paljon perunamuusia, kasviksia ja lihaa. Ehdottomaksi lemppariksi täällä on tullut kurpitsa eri muodoissa. Leivonnaisilta täällä ei voi välttyä, niitä on tarjolla kokoajan. Itsekin olen leiponut juustosarvia, ässiä, paikallista leipää ja unelmakääretorttua ja porkkanasämpylöitä. Sämpylät tuli syötyä, mutta porkkana herätti suurta epäilystä.

Lapsille annettiin kaupasta huulipuna/voide ilmaiseksi. Tällaista olut mainontaa täällä.

Lapsille annettiin kaupasta huulipuna/voide ilmaiseksi. Tällaista olut mainontaa täällä.

Ash  on "rohkea" terrieri

Ash on ”rohkea” terrieri

Apua, joku liikkuu ulkona.

Apua, joku liikkuu ulkona.

Pelottaa..kaikki kolme kuvaa otettu parin minuutin reissulta olohuoneesta keittiöön illalla. Koira murisi koko ajan ja kulki jalan vieressä.

Pelottaa..kaikki kolme kuvaa otettu parin minuutin reissulta olohuoneesta keittiöön illalla. Koira murisi koko ajan ja kulki jalan vieressä.

Mun vieressä on hyvä nukkua...ois koko sohva vapaana.

Mun vieressä on hyvä nukkua…ois koko sohva vapaana.

Tämmöstä levitettä leivän päälle. Suolaista suklaata oli kuvaus.

Tämmöstä levitettä leivän päälle. Suolaista suklaata oli kuvaus.

Ja kuten ainesosa luettelosta näkyy niin hiiva on ensimmäisenä..oli ihan hirveetä.

Ja kuten ainesosa luettelosta näkyy niin hiiva on ensimmäisenä..oli ihan hirveetä.